Julkinen terveydenhuolto

Suomessa kunnat vastaavat terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta. Kunta voi järjestää palvelut tuottamalla ne itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla palveluja yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Hoito voidaan tarvittaessa ostaa myös ulkomailta.

Terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan kunnan terveyskeskuksessa.

Erikoissairaanhoito järjestetään yleensä sairaaloissa. Kunnat muodostavat sairaanhoitopiirejä, jotka vastaavat erikoissairaanhoidon järjestämisestä alueellaan. Lisäksi kuntayhtymät kuuluvat viiteen erityisvastuualueeseen (Erva-alue), jotka muodostuvat Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun ja Kuopion yliopistosairaaloiden ympärille. Niissä annetaan kaikkein vaativinta hoitoa.

Joidenkin vaativien tai harvinaisten sairauksien hoito on keskitetty valtakunnallisesti yhteen sairaalaan tai toimintayksikköön. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten synnynnäisten sydänsairauksien hoito (HYKS), elinsiirrot (HYKS), vaikeat palovammat (HYKS) ja ylipainehappihoito (TYKS).

Lailla on erikseen säädetty, mitä terveyspalveluja kunnan on järjestettävä. Kunnat voivat lainsäädännön rajoissa kuitenkin päättää palvelujen laajuudesta ja sisällöstä sekä siitä, miten ne järjestävät palvelut. Tämän vuoksi palveluissa voi olla kuntakohtaisia eroja.

Potilaan hoito järjestetään joko perus- tai erikoissairaanhoidossa sen mukaan, miten vaativaa hoitoa hän tarvitsee. Lääkäri arvioi hoidontarpeen ja lähettää tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Potilas ei voi itse valita, annetaanko hänen tarvitsemansa hoito perus- vai erikoissairaanhoidossa. Potilas voi kuitenkin valita hoidosta vastaavan terveyskeskuksen sekä erikoissairaanhoitoa antavan yksikön.

Yksityinen terveydenhuolto

Yksityiset terveyspalvelut täydentävät kunnallisia palveluja, ja ne tuottavat runsaan neljänneksen kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista Suomessa. Yksityiset palveluntuottajat, eli yritykset, itsenäiset ammatinharjoittajat, järjestöt ja säätiöt, voivat myydä palvelujaan joko kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Yksityiset toimijat tarjoavat sekä perus- että erikoissairaanhoidon palveluja. Suomessa yksityisiä terveyspalveluita tuetaan osin myös julkisin varoin, sillä Kela maksaa hoidosta sairaanhoitokorvauksia.

Yksityisen terveydenhuollon yrityksen tulee hakea lupa toiminnalleen alueensa aluehallintovirastolta tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira).  Lupaa ei tarvita silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö antaa palveluja itsenäisenä ammatinharjoittajana. Jos kyse on laillistetusta terveydenhuollon ammattihenkilöstä, hänellä tulee olla Valviran myöntämä lupa toimia ammatissaan.

Järjestöt

Suomessa toimii lukuisia järjestöjä, jotka tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluja eri potilas- ja asiakasryhmille. Palvelut täydentävät julkista terveydenhuoltoa ja niiden tarkoituksena voi olla esimerkiksi kansanterveyden edistäminen tai potilaan tukeminen sairauden kanssa selviytymisessä. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus ovat keskeistä järjestöjen tuottamaa toimintaa. Kolmannen sektorin toiminta on voittoa tavoittelematonta ja perustuu usein vapaaehtoisuudelle.

Suomessa toimivien sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen kattojärjestö on SOSTE. Tietoa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöistä on koottu SOSTE n verkkosivuille.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt

Terveydenhuollon ammattihenkilöt jaetaan Suomessa laillistettuihin ja nimikesuojattuihin ammatteihin. Laillistaminen tarkoittaa, että henkilö on suorittanut laissa ja asetuksissa säädetyn koulutuksen ja että hänelle on myönnetty lupa toimia kyseisessä ammatissa ja käyttää kyseistä ammattinimikettä. Laillistuksen myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira).

Valviran ylläpitämään JulkiTerhikki-rekisteriin merkitään tiedot kaikista laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Rekisteri on julkinen ja kaikille avoin. Voit tarkistaa rekisteristä sinua hoitaneen henkilön ammattipätevyyden. Rekisterissä on tieto henkilön syntymävuodesta, rekisteröintinumerosta ja ammattioikeuksista.

Nimikesuojatussa ammatissa voi toimia muukin kuin erikseen määritellyn koulutuksen suorittanut henkilö, jos hänellä muuten on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito tehtävässä toimimiseen. Nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö ei välttämättä tarvitse Valviran hyväksyntää ammattinimikkeen käyttöön. JulkiTerhikki-rekisteriin merkitään tiedot myös nimikesuojattua ammattinimikettä käyttävistä henkilöistä.

Viranomaisen on ilmoitettava toisten EU-maiden viranomaisille, jos terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa rajoitetaan tai jos se kielletään.

Terveydenhuollon ohjaus

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vastaa sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja valmistelee lainsäädäntöä. Ministeriö ohjaa terveydenhuoltoa yhdessä alaistensa virastojen ja laitosten kanssa. STM:n alaisia virastoja ovat

  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
  • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea)
  • Säteilyturvakeskus (STUK)
  • Työterveyslaitos (TTL)
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira).