Terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä perustuu julkisiin terveydenhuollon palveluihin, joihin jokaisella maassa asuvalla on oikeus. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi Suomessa toimii lukuisia yksityisiä terveyspalveluiden tuottajia.


Julkinen terveydenhuolto

Suomessa hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä vastaavat terveydenhuollon järjestämisestä.

Jokainen hyvinvointialue kuuluu myös yhteen viidestä yhteistyöalueesta, joilla jokaisella on yksi yliopistollinen sairaala. Samaan yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laativat yhteistyösopimuksen muun muassa keskinäisestä työnjaostaan.

Hyvinvointialue voi järjestää palvelut tuottamalla ne itse tai yhdessä muiden hyvinvointialueiden kanssa. Tietyin edellytyksin palveluita voidaan hankkia myös yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä tai antamalla asiakkaalle palveluseteli. Hyvinvointialueet voivat ostaa hoidon tarvittaessa myös ulkomailta.

Terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan pääsääntöisesti sosiaali- ja terveyskeskuksissa ja erikoissairaanhoidon palvelut yleensä sairaaloissa.

Joidenkin vaativien tai harvinaisten sairauksien hoito tai vaativat toimenpiteet on keskitetty valtakunnallisesti yhteen sairaalaan tai toimintayksikköön. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten synnynnäisten sydänsairauksien hoito (HYKS), elinsiirrot (HYKS), vaikeat palovammat (HYKS) ja ylipainehappihoito (TYKS).

Lailla on erikseen säädetty, mitä terveyspalveluja kunnan on järjestettävä. Hyvinvointialueet voivat lain rajoissa kuitenkin päättää, miten ne toteuttavat palvelut. Tämän vuoksi palveluissa voi olla kuntakohtaisia eroja.

Potilaan hoito järjestetään joko perus- tai erikoissairaanhoidossa sen mukaan, miten vaativaa hoitoa hän tarvitsee. Lääkäri arvioi hoidontarpeen ja lähettää tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Potilas ei voi itse valita, annetaanko hänen tarvitsemansa hoito perus- vai erikoissairaanhoidossa. Potilas voi kuitenkin valita hoidosta vastaavan terveysaseman sekä yhdessä lähettävän lääkärin kanssa erikoissairaanhoitoa antavan yksikön.

Yksityinen terveydenhuolto

Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut täydentävät kunnallisia palveluja, ja ne tuottavat runsaan neljänneksen kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista Suomessa. Yksityiset palveluntuottajat, eli yritykset, itsenäiset ammatinharjoittajat, järjestöt ja säätiöt, voivat myydä palvelujaan joko kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Yksityiset toimijat tarjoavat sekä perus- että tiettyjä erikoissairaanhoidon palveluja. Suomessa yksityisiä terveyspalveluita tuetaan osin myös julkisin varoin, sillä Kela maksaa hoidosta sairaanhoitokorvauksia.

Yksityisen terveydenhuollon yrityksen tulee hakea lupa toiminnalleen alueensa aluehallintovirastolta tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira).  Lupaa ei tarvita silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö antaa palveluja itsenäisenä ammatinharjoittajana. Itsenäisen ammatinharjoittajan on kuitenkin tehtävä toiminnastaan ilmoitus aluehallintovirastolle. Laillistetulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla Valviran myöntämä lupa toimia ammatissaan.

Järjestöt

Suomessa toimii lukuisia järjestöjä. Järjestöt voivat toimia palveluntuottajina hyvinvointialueille ja suoraan kansalaisille. Niiden palvelut täydentävät julkista terveydenhuoltoa. Järjestöillä on myös merkittävä rooli osana kansalaisyhteiskuntaa. Useiden järjestöjen tarkoituksena voi olla esimerkiksi kansanterveyden edistäminen tai potilaan tukeminen sairauden kanssa selviytymisessä. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus ovat keskeistä järjestöjen tuottamaa toimintaa. Tämä kolmannen sektorin toiminta on voittoa tavoittelematonta ja perustuu usein vapaaehtoisuudelle.

Suomessa toimivien sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen kattojärjestö on SOSTE. Tietoa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöistä on koottu SOSTEn verkkosivuille.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt

Terveydenhuollon ammattihenkilöt jaetaan Suomessa laillistettuihin ja nimikesuojattuihin ammatteihin. Laillistaminen tarkoittaa, että henkilö on suorittanut laissa ja asetuksissa säädetyn koulutuksen ja että hänelle on myönnetty lupa toimia kyseisessä ammatissa ja käyttää kyseistä ammattinimikettä. Laillistuksen myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira).

Valviran ylläpitämään JulkiTerhikki-rekisteriin merkitään tiedot kaikista laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Rekisteri on julkinen ja kaikille avoin. Voit tarkistaa rekisteristä sinua hoitaneen henkilön ammattipätevyyden. Rekisterissä on tieto henkilön syntymävuodesta, rekisteröintinumerosta ja ammattioikeuksista.

Nimikesuojatussa ammatissa voi toimia muukin kuin erikseen määritellyn koulutuksen suorittanut henkilö, jos hänellä muuten on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito tehtävässä toimimiseen.  JulkiTerhikki-rekisteriin merkitään tiedot myös nimikesuojattua ammattinimikettä käyttävistä henkilöistä.

Viranomaisen on ilmoitettava toisten EU-maiden viranomaisille, jos terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa rajoitetaan tai jos se kielletään.

Terveydenhuollon ohjaus

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vastaa sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja valmistelee lainsäädäntöä. Ministeriö ohjaa terveydenhuoltoa yhdessä alaistensa virastojen ja laitosten kanssa. STM:n alaisia virastoja ovat

  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
  • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea)
  • Säteilyturvakeskus (STUK)
  • Työterveyslaitos (TTL)
  • Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira).